Taru

Taru

s. 20.03.2006

k. 02.10.2017

Narttu

Kolmivärinen

Beagle

Ei kennelnimelliseltä kasvattajalta

Avoin, iloinen, sosiaalinen, toimeentuleva, lojaali, luotettava, oppimiskykyinen

Agility, Näyttelyt

Kotiutunut 14.09.2014

Lonkat:-

Kyynärät:-

Selkä:-

Silmät:-

Säkäkorkeus: n 38cm
Paino: 14kg

Kuolinsyynä kohtutulehdus

Jo edesmenneellä koirallanikin pitää tietysti olla oma sivu, jossa hän saa olla päätähtenä. Blogihan on perustettu ensimmäistä kertaa 2015, vain ja ainoasaan Tarua varten. Taru on syntynyt 20.03.2006, Sahalahdessa. Kyseinen koirahan ei ole koko elämäänsä minun omistuksessa ollut, vaan alunperin Taru meni vaarilleni metsästyskoiraksi. Myöhemmin koira kuitenkin muutti meille asumaan, vaarini sairastuttua vuonna 2013. Tarun kanssa olin ollut tekemisissä jo aivan pikkutytöstä asti. Kyseinen koira oli myös vienyt koirapelkoni kokonaan pois. Beaglea en olisi itse ikinä varmaan ottanut jos rodun olisin itse saanut päättää, mutta eihän lapsi, joka oli jo monta vuotta ennen Tarun tuloa kinunnut koiraa, osannut mitään rotua päättää, varsinkaan, jos koiraa ei muuten olisi talouteen tullut.

 

Taru tosiaan muutti perheeseemme ensimmäiseksi koiraksi vuonna 2013. Vanhemmillani oli aina ollut koiria, kun he olivat lapsia. Kuitenkin heidän perjaatteensa oli ettei perheeseemme tule koiria, enkä saa ensimmäistä koiraa, ennen kuin olen täyttänyt 18-vuotta. Onneksi oli kuitenkin Taru, joka mahdollisti pienen lapsen haaveet. Taru oli ehkä helpoin koira ikinä, aloittelevalle. Se osasi opetukseni avulla jo ennen meille tuloa istua, mennä maahan ja hypätä esteen yli. Myöhemmin opetin sen kulkemaan vapaana, vapaana oleminen ei kuitenkaan ikinä ollut täysin varmaa, mutta ei paljon toisinkaan. aru oli erittäin kuuliainen ja lojaali. Koira jonka kanssa kaikki oli vain äärettömän helppoa ja mutkatonta. Taru oli koira, joka tuli koiran kuin koiran kanssa toimeen, ja rakasti kaikenlaisia ihmisiä. Sen kanssa ei tarvinnut ikinä miettiä mihin voi, ja mihin ei voi mennä. Kaikinpuolin ihana ja täydellinen koira.

Tarun kanssa käytiin muutaman kerran näyttelyissä hakemassa EH ja H. Kyseessä siis EH-koira, joka ei hihnan toistapäätä haitannut. Tarun kanssa kilpailumme suhteellisen aktiivisesti agilityn puolella, M1 luokassa vuodesta 2016, vuoteen 2017 asti. Saaden yhden LUVA-tuloksen. Agilityn lisäksi osallistuimme Nuoreen koirataituriin 2016, sijoittuen nuorempien ikäsarjan toisiksi. Kotona hömpöttelimme näiden lisäksi Tokoa, Hakua, jälkeä ja opettelimme temppuja laidasta laitaan. Taru osasi yhteensä melkein 50 erilaista temppua.

Tarun matka tällä karulla maaperällä päättyi 02.10.2018 viimeiseen eläinlääkärireissuun, jossa todettiin kohtutulehduksen olevan jo niin pitkällä että Tarun elämänlaatu ei enää ollut kannattavaa. Olihan se jo täysin tiedossa jo siinävaiheessa, ettei leikkaaminen olisi enää ollut vaihtoehto. Koira oli kuitenkin pidetty hengissä viikonlopun yli, sillä riskillä, että se olisi voinut saada kehon sisäisen myrkytyksen tulehduksen aiheuttamana. Siinävaiheessa en ajatellut koiran etua, ja sitä mikä sille olisi hyväksi, vaan ajettelin sitä, etten halua luopua aivan vielä parhaasta ystävästäni. Aika kuitenkin tuli, ja vaikka leikkausta meille ehdotettiinkin, niin minä sanoin suoraa ei, vaikka äitini olikin erimieltä. Koiralla kuitenkin oli maksassa ja haimassa jo jonkinnäköisiä ongelmia, jotka olisivat todennäköisesti haitanneet leikkausta. Lisäksi kipukohtauksia oli tullut jo muutaman vuoden ajan, joihin ei ollut löytynyt selitystä. Kaiken tämän kukkuraksi Tarulla oli muutamia nisäkasvaimia, joiden laatua ei tiedetty. Nyt jälkeenpäin mietin, miksen laittanut niitä tutkittavaksi. Olisi vähemmän haikea fiilis, kun tietäisi jos syöpä olisi voinut koiran kuitenkin voinut viedä ennemmin, tai myöhemmin. Kaikesta huolimatta olen äärettömän onnellinen, että sain viettää upeat nljä ja puolivuotta mailman ihanimman koiran kanssa!